Kasvatustieteen maisteri Maire Syrjäkarin väitöstutkimuksen mukaan kollegoiden tuki ja opiskelijoiden positiivinen palaute rohkaisevat verkkokurssien ohjaajina olevia opettajia kehittämään verkko-ohjaustaitojaan.

Syrjäkari tarkasteli väitöstutkimuksessaan yliopiston verkkokurssien ohjaajina olevien opettajien tehtäviä sekä yliopisto-opettajien verkko-opetustaitojen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimuksen mukaan opettajan tehtäviä verkkokurssin ohjaajana ovat kurssien organisointi, verkko-oppimisympäristöön liittyvä tekninen tuki opiskelijoille, opiskelun ja oppimisen ohjaaminen sekä opiskelijoiden motivointi. Tutkimusta varten haastatellut verkko-opettajat korostavat omaa rooliaan etenkin oppimisen ohjaajina, tukijoina ja motivoijina. Omat verkko-ohjaustaitonsa opettajat kokevat hyviksi, mutta siitä huolimatta he ovat sitä mieltä, että omaa asiantuntijuutta on kehitettävä jatkuvasti.

– Verkko-opettajan työ ei ole ongelmatonta, vaikka kokemusta työstä olisikin jo runsaasti. Haasteeksi opettajat kokevat verkkokeskustelun ohjaamisen sekä sen, miten kirjoitetussa ja verkon kautta välitetyssä viestinnässä voi ilmaista itseään selkeästi ja ymmärrettävästi. Myös erilaisten oppijoiden kohtaaminen verkossa edellyttää opettajalta sekä uskallusta että osaamista, Syrjäkari toteaa.

Tutkimusta varten haastatellut opettajat olivat ohjaajina Oulun yliopiston avoimessa yliopistossa syksyllä 2004 järjestetyillä Akateemiset opiskelutaidot -verkkokursseilla, jotka perehdyttävät opiskelijoita akateemisiin opintoihin ja tiedonhakuun sekä omien opiskelutaitojen arviointiin.

Jokaisella opiskelijalla on ohjaajanaan kolme verkko-opettajaa, joilla on asiantuntemusta kurssin eri sisältöalueilta. Kurssin ohjaajat muodostavat monitieteisen tiimin, jossa opettajan saatavilla on sekä sisällöllistä että verkko-opetustaitoihin liittyvää tukea. Tutkimus osoittaa, että ryhmään kuuluminen ja ryhmän tuki motivoivat verkko-opettajaa.

– Opettajan saatavilla tulisi olla ohjausta, jos hänen omat tietonsa ja taitonsa eivät ole riittävät verkko-opetuksen toteuttamiseen. Verkko-opetukseen soveltuukin hyvin työskentely opetustiiminä, jossa on monenlaista osaamista sekä kokeneita kollegoita tukemassa ja ohjaamassa uusia ja aloittelevia verkko-opettajia. Tällainen toimintaympäristö ja yhteisöllisyyden tunne tukevat opettajan verkko-ohjaustaitojen kehittymistä ja rohkaisevat opettajia avaamaan perinteisen luokkahuoneen ovea ja kehittämään opetustaan avoimessa yhteistyössä muiden opettajien kanssa.

– Lisäksi opiskelijoilta saatu positiivinen palaute motivoi ja innostaa opettajaa jatkamaan verkko-ohjausta, Syrjäkari sanoo.

Verkko-opetus on jo osa suomalaisen yliopisto-opetuksen arkipäivää. Kuitenkin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä tulisi Syrjäkarin mukaan kehittää pedagogisesti entistä tarkoituksenmukaisemmaksi.

– Parhaimmillaan verkko-opetus antaa opiskelijalle mahdollisuuden tasa-arvoiseen ja joustavaan opiskeluun sekä opettajalle vaihtelua, joustavuutta ja vuorovaikutteisuutta opetukseen ja mahdollisuuden verkostoitua. Hyvä verkko-opetus ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se vaatii opettajalta omien valmiuksien arviointia ja tarvittaessa niiden kehittämistä erilaisten tukiverkostojen avulla, Syrjäkari tähdentää.

Tutkimuksen esittelemät käytännön näkökulmat verkko-ohjaukseen auttavatkin niin aloittelevia kuin kokeneita verkko-opettajia omien verkko-opetusvalmiuksien arvioinnissa ja kehittämisessä.

Tutkimuksen aineisto koostuu verkkokeskusteluista, dokumenteista, sähköisestä kyselystä verkko-opettajille ja verkko-opettajien teemahaastatteluista.

27. lokakuuta 2007 klo 12.00, Mauri-sali, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Eero Ropo Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väitelleestä

Maire Syrjäkari on valmistunut ylioppilaaksi Oulun aikuislukiosta 1978. Datanomiksi hän valmistui Oulun kauppaoppilaitoksesta 1991 ja kasvatustieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta 1994.

Työurallaan Syrjäkari on työskennellyt useissa opetuksen kehittämiseen, verkko-opetuksen suunnitteluun ja ohjaukseen liittyvissä tehtävissä Lapin ja Oulun yliopistossa. Hän on myös toiminut verkko-ohjaajana jo kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä hän työskentelee Lapin yliopistossa projektipäällikkönä tehtäväalueenaan opetus- ja opiskeluprosessien kehittäminen.

Syrjäkari väitteli 27. lokakuuta 2007 Lapin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä oli professori Eero Ropo Tampereen yliopistosta.